Kohti ranskalaista kevättä!

Hyvinkään Orkesterin konserttiohjelmistojen suunnittelun muodostaa varsin tasasivuinen triangeli: yleisö, taiteilijat, resurssit. Koska Orkesterilla ei ole vakansseja, aloitetaan jokaisen kauden suunnittelu puhtaalta pöydältä. Taustalla on toki suurempia yhteisiä suuntaviivoja – strategiaa, perinteitä, odotuksia ja omia iki-intohimoja. Tässä valossa suunnittelu alkaa intendentin ja taiteellisen johtajan käsissä jatkuen edellä mainittujen ja parin soittajan muodostaman musiikkilautakunnan kautta hallituksen kokouspöydälle ja lopulta hyväksynnän jälkeen toteutukseen.

Kun konserttivuoden aikana käytössä olevat resurssit, eli avustukset, ovat selvillä, aloitetaan resurssien jakaminen konserttivuodelle: iso konsertti, pieni, barokki, kamarimusiikki, lastenkonsertit, UV, salonki, ei-salonki. Ja miltei joka vuodelle sattuu jokin juhlakonsertti – viime vuonna Sibelius, tänä vuonna Hyvinkään musiikkiopiston Soitinsäätiö, ensi vuonna Suomi 100…

Konserttikartan ollessa likimain muotoutunut syvennytään toden teolla konserttien sisältöön. Mietintäpadassa porisevat silloin taiteilijoilta tulleet tarjoukset, yleisön toiveet ja ei-toiveet, oman porukan ehdotukset, senhetkiset trendit ja suosikkitaiteilijat, juhlavuodet, teemat ja säveltäjien syntymäpäivät… Ja tästä keitoksesta, hyvällä hämmennyksellä syntyy kulloinenkin konserttikausi!

Kevätkausi 2016 muotoutui ranskalaiseksi parin sopivan tienviitan kautta. Jo alkuun oli selvää, että tänä keväänä perinteinen vanhan musiikin konsertti tulisi kietoutumaan ranskalaiseen barokkiin; Saksan, Italian, näiden sekoituksen ja Pohjoismaiden jälkeen olisi jo kohta häpeällistä, ellei Lullyn, Rameaun ja Couperinin musiikkia saataisi kuuluville. Toukokuun solistinumeroksi valikoitui Markus Pellin tarjoama Saint-Saënsin sellokonsertto, jonka kaveriksi nostettiin heti yleisön rakastama Faurén sarja ”Pelléas ja Mélisande”. Maaliskuuksi kaavailimme supermodernia konserttia, jonka säveltäjien ja teosten valinta osoittautui kovin haastavaksi; ketä valita, kun juurikaan kanonisointia ei vielä ole tapahtunut? Tehtävää helpotettiin rajaamalla ajanjakso ja kuinka ollakaan – maantieteellinen alue, jonka säveltäjiin perehdyttäisiin. Niinpä kolmas kerta toden sanoi ja ranskalainen kevät oli syntynyt.

C’est superb!